perjantai 13. maaliskuuta 2015

Papunet esimerkkinä oppimispeleistä


Papunet on varmaankin yksi tutuimmista oppimispelejä sisältävistä nettisivuista. Papunet on suunnatu erityisesti puhevammaisille tai -vaikeuksisille, ja sieltä löytyy myös runsaasti kaikkea muuta kuin vain oppimispelejä. Sivustolta löytyy materiaalia opetuskäyttöön, tutkimustietoa ja ylipäätään informaatiota puhevaikeuksista, ja kaikki tämä löytyy luonnollisesti myös selkokielellä ja kuunneltavassa muodossa. 
Itse pelit sivulla on suunnattu kaikenikäisille ja eri tavoin kommunikoiville. Pelien joukosta löytyy tehtäviä, tarinoita ja pelejä. Pelien taso on hyvin vaihteleva. Pelien aiheet koskettavat erilaisia kouluaineita, kuten äidinkieltä ja matematiikkaa, mutta joukosta löytyy myös nokkeluus- ja tarkkuuspelejä. Suurinta osaa peleistä pääsee pelaamaan ilman kirjautumista, mikä on selkeä etu. Lisäksi pelit ovat melko helppoja, ja kaikista löytyy myös selkokielinen vaihtoehto. Luulisinkin, että Papunetin pelit toimivat nuorilla oppilailla, mutta en usko, että kuudesluokkalaiset enää jaksaisivat innostua eläinten etsimisestä kuvasta tai palapeleistä. Papunet sopii hyvin esimerkiksi alkuopetukseen, sillä sen kaikki pelit eivät vaadi edes lukutaitoa. Omakin kokemukseni mukaan juuri alkuopetuksessa sitä hyödynnetäänkin eniten.

Omasta mielestäni pelit eivät ole kaikkein motivoivimpia, mutta ottaen huomioon sen, että ne ovat ilmaisia, ovat ne mielestäni ihan kelvollisia. Papunet voisikin toimia juuri ensimmäisenä kosketuksena internetin pelien maailmaan. En tiedä kuinka paljon papunetin pelit tukevat tai lisäävät tosin oppimista, mutta ne voisivat olla mukavaa vaihtelua alkuopetuksen matematiikan ja äidinkielen opetukseen.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Digitaalisen oppimispelin motivoivuudesta


Tarkastelussa Miia Ronimuksen väitöskirja digitaalisen oppimispelin motivoivuudesta. Väitöskirjassa tarkastellaan, miten hyvin tietokonepeli voi motivoida lapsia lukemisen alkeiden harjoittelun pariin. Tutkimuksen kohteena on Jyväskylän yliopistossa kehitetty Ekapeli, jonka tarkoitus on tukea lukemaan oppimista harjoittamalla puhutun ja kirjoitetun kielen välistä yhteyttä.

Ekapeli on itsellenikin tuttu peli ja oli mielenkiintoista perehtyä tutkimustuloksiin, joita Ronimus oli saanut. Hänen väitöskirjatutkimuksensa eri tutkimusvaiheiden tulokset viittasivat siihen, että vaikeustasojen mukautuminen lasten suoritustasoon oli toimiva ja lapsia motivoiva ratkaisu. Kotona itsenäisesti pelattaessa suuri onnistumisten määrä saattaa kuitenkin olla enemmän tarpeen kuin koulussa opettajan tuella pelattaessa. Samaan tapaan pelaamistilanne voi vaikuttaa siihen, miten tärkeitä pelin palkitsevat ominaisuudet ovat. Tutkimuksen mukaan niiden merkitys vaikuttaisi olevan suurempi kotona kuin koulussa pelattaessa.

Ronimuksen mukaan Ekapelin motivoivuutta on tärkeää kehittää edelleen. Erityisesti tulisi pohtia sitä, miten peli voisi paremmin motivoida säännölliseen ja usein toistuvaan pelaamiseen, koska silloin tällöin tapahtuvasta pelaamisesta ei Ronimuksen mukaan ole juurikaan hyötyä oppimiselle. Lapsen vaikutusmahdollisuudet pelissä jäivät melko vähälle, ja niiden lisääminen voisi vaikuttaa myönteisesti lasten harjoitteluintoon. 

Mielenikiintoisinta tutkimiuksessa oli mielestäni pohdinta siitä, kohdistuuko lapsen kiinnostus opeteltavaan asiaan vai koskeeko kiinnostus vain itse pelaamista. Ronimuksen mukaan olisi tärkeää kiinnittää huomiota nimenomaan siihen, kehittääkö tietokonepeli lapsen kiinnostusta opeteltavaa aihetta kohtaan vai jääkö sen motivoiva vaikutus koskemaan vain itse pelaamista. Yleisesti oppimispeleihin liittyen olen pohtinut sitä, onko lapsilla innostus oppimiseen vai siihen, että vihdoin koulutyöskentelyyn saadaan "jotain muuta", "erilaista" tai "jotain kivaa" ja onko sitten innostus välinettä kohtaan vaarallista, jos se yhtä kaikki on innostusta. 

Ronimus kiteyttää myös, ettei todennäköisesti ole mahdollista kehittää yhtä tietynlaista tietokonepeliä, joka tukisi lasten oppimismotivaatiota kaikissa tilanteissa, vaan pelejä pitäisi räätälöidä yksilöllisemmiksi. Pelin yksilöllisellä räätälöinnilä voitaisiin ehkä paremmin vastata eri lasten tarpeisiin eri tilanteissa. Tämä tarkoittanee sitä, ettei kaikille voida taata minkään oppimispelin parissa mahtavia oppimiskokemuksia, vaan oppijoita on erilaisia ja oppimispelejä pitäisi kehittää eteenpäin ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Voiko siis olla, etteivät kaikki välitä/saa/opi oppimispeleistä yhtään mitään?

Tietoa ekapelistä löytyy täältä: http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli


Lähteet: 

Ronimus, M. 2012. Digitaalisen oppimispelin motivoivuus: Havaintoja ekapeliä pelanneista lapsista. http://www.nmi.fi/fi/bulletin/bulletin-pdf/Ronimus.pdf viitattu 10.3.2015