tiistai 10. maaliskuuta 2015

Digitaalisen oppimispelin motivoivuudesta


Tarkastelussa Miia Ronimuksen väitöskirja digitaalisen oppimispelin motivoivuudesta. Väitöskirjassa tarkastellaan, miten hyvin tietokonepeli voi motivoida lapsia lukemisen alkeiden harjoittelun pariin. Tutkimuksen kohteena on Jyväskylän yliopistossa kehitetty Ekapeli, jonka tarkoitus on tukea lukemaan oppimista harjoittamalla puhutun ja kirjoitetun kielen välistä yhteyttä.

Ekapeli on itsellenikin tuttu peli ja oli mielenkiintoista perehtyä tutkimustuloksiin, joita Ronimus oli saanut. Hänen väitöskirjatutkimuksensa eri tutkimusvaiheiden tulokset viittasivat siihen, että vaikeustasojen mukautuminen lasten suoritustasoon oli toimiva ja lapsia motivoiva ratkaisu. Kotona itsenäisesti pelattaessa suuri onnistumisten määrä saattaa kuitenkin olla enemmän tarpeen kuin koulussa opettajan tuella pelattaessa. Samaan tapaan pelaamistilanne voi vaikuttaa siihen, miten tärkeitä pelin palkitsevat ominaisuudet ovat. Tutkimuksen mukaan niiden merkitys vaikuttaisi olevan suurempi kotona kuin koulussa pelattaessa.

Ronimuksen mukaan Ekapelin motivoivuutta on tärkeää kehittää edelleen. Erityisesti tulisi pohtia sitä, miten peli voisi paremmin motivoida säännölliseen ja usein toistuvaan pelaamiseen, koska silloin tällöin tapahtuvasta pelaamisesta ei Ronimuksen mukaan ole juurikaan hyötyä oppimiselle. Lapsen vaikutusmahdollisuudet pelissä jäivät melko vähälle, ja niiden lisääminen voisi vaikuttaa myönteisesti lasten harjoitteluintoon. 

Mielenikiintoisinta tutkimiuksessa oli mielestäni pohdinta siitä, kohdistuuko lapsen kiinnostus opeteltavaan asiaan vai koskeeko kiinnostus vain itse pelaamista. Ronimuksen mukaan olisi tärkeää kiinnittää huomiota nimenomaan siihen, kehittääkö tietokonepeli lapsen kiinnostusta opeteltavaa aihetta kohtaan vai jääkö sen motivoiva vaikutus koskemaan vain itse pelaamista. Yleisesti oppimispeleihin liittyen olen pohtinut sitä, onko lapsilla innostus oppimiseen vai siihen, että vihdoin koulutyöskentelyyn saadaan "jotain muuta", "erilaista" tai "jotain kivaa" ja onko sitten innostus välinettä kohtaan vaarallista, jos se yhtä kaikki on innostusta. 

Ronimus kiteyttää myös, ettei todennäköisesti ole mahdollista kehittää yhtä tietynlaista tietokonepeliä, joka tukisi lasten oppimismotivaatiota kaikissa tilanteissa, vaan pelejä pitäisi räätälöidä yksilöllisemmiksi. Pelin yksilöllisellä räätälöinnilä voitaisiin ehkä paremmin vastata eri lasten tarpeisiin eri tilanteissa. Tämä tarkoittanee sitä, ettei kaikille voida taata minkään oppimispelin parissa mahtavia oppimiskokemuksia, vaan oppijoita on erilaisia ja oppimispelejä pitäisi kehittää eteenpäin ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Voiko siis olla, etteivät kaikki välitä/saa/opi oppimispeleistä yhtään mitään?

Tietoa ekapelistä löytyy täältä: http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli


Lähteet: 

Ronimus, M. 2012. Digitaalisen oppimispelin motivoivuus: Havaintoja ekapeliä pelanneista lapsista. http://www.nmi.fi/fi/bulletin/bulletin-pdf/Ronimus.pdf viitattu 10.3.2015

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen tutkimus! Itse olen myös pohtinut sitä, motivoiko peli oppimaan vai onko se erilaisuus/kivan tekeminen se, mikä motivoi.
    Ainakin vanhempien oppilaiden päästessä tietokoneluokkaan olen huomannut, että koulutehtävät tehdään vauhdilla, jotta lopputunnista voisi saada käydä muilla sivuilla tai sitten niillä käydään salaa tunnin aikana avaten uusia välilehtiä piiloon.
    Kysymykseen siitä,saavatko kaikki jotain oppimispeleistä on hankala vastata. Jos oppilas ei pidä matematiikasta ja kokee sen hankalaksi, tuskin hän pitää matematiikan oppimispeleistäkään. Joka tapauksessa on mielestäni hyvä, että erilaisia oppimistapoja ja oppimisympäristöjä on olemassa, sillä niin on myös erilaisia oppijoita. Lisäksi on hyvä, että niistä tehdään myös tutkimuksia.

    VastaaPoista
  2. Samoilla linjoilla Ullan kanssa! Mietin myös, että kauanko tietokonepelien viehättävyys ja motivoivuus kestää? Jos esim. matikkapelit sisällöltään eivät innosta oppilasta oppimaan uusia asioita, ei välttämättä oppikirjan vaihtaminen tietokoneeseen tai tablettiin jaksa innostaa kovin kauaa. Toisaalta erilaisista oppimispeleistä saattaa olla jollekin toiselle oppilaalle huimasti hyötyä, esimerkiksi asioiden hahmottaminen voi olla huomattavasti helpompaa visuaalisesti muuttuvissa peleissä kuin muuttumattomina pysyvillä oppikirjan sivuilla. Erilaisilla oppimisympäristöissä ja vaihtoehdoilla tuetaan erilaisia oppijoita ja se on aina hyvä asia!

    VastaaPoista
  3. Törmäsin Facebookin kautta tosi mielenkiintoiseen juttuun, jossa kerrottiin Lehtisaaren koulusta Jyväskylässä, jossa oppitunnit lopetettiin viikon ajaksi ja sen sijaan oppilaat kehittävät koko viikon ajan peliä, jossa jahdataan terveyttä ja hyvinvointia uhkaavia mörkkejä. Tässä mörkki- pelissä tuntuukin olevan ideaa! Oppilaat saavat itse olla aktiivisessa roolissa, oppia pelin TEKEMISEN kautta ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa.

    Onkin varmaan tarpeen laajentaa oma ajattelukantaa ja uskoa siihen, että digitaalisilla sovelluksilla voi olla paljon annettavaa koululle, kun niitä osataan vain oikein käyttää. Uskon, että tällainen koulunkäynnin päälaelleen kääntäminen voi olla kaikille erittäin avartavaa. Oikeastaan vaikuttaa siltä, että kyseinen projekti tuo ainakin hetkellisesti koulun lähemmäs ns. normaalia yhteiskuntaa, mikä kuulostaa erittäin virkistävältä.

    Tällaisessa työskentelytavassa oppilaat itse kantavat vastuun opiskelustaan, mikä on tärkeää, Ullankin mielipidettä vasten peilattuna. Toisaalta, olisiko hyödyllistä ottaa selvää, millaisia välilehtiä oppilaat piilottelevat. Ovatko välilehdet "kiellettyjä" viihdefoorumeita vai onko oppilailla kenties tietokoneillaan auki ns. oikeita oppimisen paikkoja, joissa oppilaat oikeasti viettävät aikaansa ja joissa heidän oppimisensa nykyään tapahtuu.

    Linkki uutiseen:

    http://yle.fi/uutiset/oppitunnit_lopetettiin__koululaiset_innostuivat_opiskelemaan/7861916

    VastaaPoista